Unescon sopimus

Kansainvälinen sopimus ohjaa elävän kulttuuriperinnön suojelua. Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskeva yleissopimus hyväksyttiin vuonna 2003 Unescon yleiskokouksessa. Tällä hetkellä yleissopimuksen piiriin kuuluu jo yli 170 valtiota.

Tämän maailmanperintösopimuksen sisarsopimuksen tavoitteena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön suojelua, taata eri yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden aineettoman kulttuuriperinnön kunnioittaminen sekä lisätä tietoisuutta aineettomaan kulttuuriperinnön merkityksestä. Sopimus painottaa perinteen välittämistä ja kulttuurista moninaisuutta sekä ihmisten osallisuutta kulttuuriperintöön.

Unescon sopimuksen alla kartutetaan kansainvälisiä aineettoman kulttuuriperinnön luetteloita. Capoeira Brasiliasta, jooga Intiasta, meksikolainen keittiö ja ranskalainen hevosmiestaito ovat kaikki listattuina Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin yli 500 muun kohteen kanssa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti ensimmäisenä suomalaisena kohteena suomalaista saunomista Unescon Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Hakemuksesta saadaan päätös loppuvuonna 2020.

Toisena suomalaisena ehdokkaana olevan Kaustislaisen viulunsoiton hakemus Unescolle lähetettiin maaliskuussa 2020, minkä lisäksi Suomi on mukana yhteispohjoismaalaisessa limisaumapuuveneperinnettä koskevassa hakemuksessa (2020), jota Norja koordinoi.

Suomessa esimerkkejä kerätään Elävän perinnön wikiluetteloon. Vuoden 2017 lopulla julkistettiin ensimmäinen elävän perinnön kansallinen luettelo, jossa on 64 kohdetta - vuonna 2017 luetteloon valittiin 52 ja vuonna 2020 12 kohdetta. Seuraava hakukierros kansalliseen luetteloon on aikaisintaan vuonna 2021.

Museoviraston verkkosivulla voit tutustua tarkemmin siihen, miten Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimusta toteutetaan Suomessa. Edistyneempien oppilaiden kanssa voit tutkia myös muiden maiden kansallisia luetteoita, joihin linkkejä löytyy täältä.