Unescon sopimus

Kansainvälinen sopimus ohjaa elävän kulttuuriperinnön suojelua. Aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskeva yleissopimus hyväksyttiin vuonna 2003 Unescon yleiskokouksessa. Tällä hetkellä yleissopimuksen piiriin kuuluu jo yli 180 valtiota.

Unescon sopimuksen tavoitteena on suojella aineetonta kulttuuriperintöä, kunnioittaa eri yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden kulttuuriperintöä sekä lisätä tietoisuutta sen merkityksestä. Sopimus korostaa perinteiden siirtämistä ja kulttuurista moninaisuutta sekä ihmisten osallistumista kulttuuriperintöön.

Unescon sopimuksen alla kartutetaan kansainvälisiä aineettoman kulttuuriperinnön luetteloita. Capoeira Brasiliasta, jooga Intiasta, meksikolainen keittiö ja ranskalainen hevosmiestaito ovat kaikki listattuina Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin yli 700 muun kohteen kanssa.

Suomen kohteet Unescon luetteloissa ovat saunomisperinne Suomessa, kaustislainen viulunsoitto sekä yhdessä muiden maiden kanssa listatut pohjoismainen limisaumaveneperinne ja käsin valmistettuun lasiin liittyvä tieto, taito ja tekniikat.

Suomessa esimerkkejä kerätään Elävän perinnön wikiluetteloon, josta löytyy 240 esimerkkiä yli 400 eri taholta. Luetteloon kootaan esittelyjä elävästä perinteestä. Se voi käsittää niin laajalle levinneitä perinteitä ja tietotaitoa kuin pienten ryhmien tapakulttuuria. Ehdotuksia wikiluetteloon voivat tehdä erilaiset yhteisöt eli esimerkiksi yhdistykset, organisaatiot tai ryhmä yksityishenkilöitä. Myös lapset ja nuoret voivat tehdä ehdotuksia luettelon Meidän perintö-osioon. 

Museoviraston verkkosivulla voit tutustua tarkemmin siihen, miten Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimusta toteutetaan Suomessa. Edistyneempien oppilaiden kanssa voit tutkia myös muiden maiden kansallisia luetteloita, joihin linkkejä löytyy täältä.